Vanhankylän kartanon tarina alkaa siitä, kun vänrikki Niilo Laurin poika Siuntiosta sai haltuunsa vuonna 1621 kaksi autioitunutta Vanhankylän tilaa, jotka olivat hänen vaimonsa perintömaita. Hän alkoi voimakkaasti kunnostaa tilaa ja liitti kartanoon muutkin kylän seitsemän taloa. Ansioistaan sotilaana Hän sai kuningatar Kristiinalta palkkioksi aateelisarvon Ståhlhana (teräslukko).

Tarinan mukaan Larsson tai siis Laurinpoika hiipi yöllä vihollisleiriin, poistaen asevaraston aseista lukot. Seuraavana päivänä Larssonin joukot yllättäen voittivat taistelun. Tästä teosta Larsson sai lisänimensä Ståhlhana eli ”teräslukko”.

Yhteiskunnallisesti Hän toimi myös aktiivisesti. Ståhlhana alkoi tarmokkaasti ajaa Tuusulan itsenäistymistä Sipoon seurakunnasta. Hänen ansiotaan oli se, että vuonna 1643 syntyi Tuusulan kappeliseurakunta, joka myöhemmin itsenäistyi omaksi kirkkopitäjäkseen.

Perinnetiedon mukaan hän oli hyvin aktiivinen ja harras kirkossa kävijä. Ratsumestari saapui järven yli kirkkoveneensä kanssa hyvin täsmällisesti, eikä kirkonmenoja aloitettu ennen kuin hän oli paikan päällä. Kartanon mailla on vielä nykyisinkin kirkkovene muistuttamassa Stålhanan elämästä.

Ståhlhanan suku hallitsi kartanoa lähes 200 vuoden ajan. Tila ajautui vaikeuksiin, kun sen omistaja vänrikki Nils Ståhlhane (1713-1805) jätti jälkeen 27 perillistä ja epälukuisan joukon muita jälkeläisiä.

Huonokuntoisen kartanon osti 1810 Karl Peter Nyberg. Hän oli poikamies ja toi tilalle työnjohtajaksi ystävänsä sotakomissaarin Johan Henrik Åströmin. Uusi omistaja ryhtyi tarmokkaasti nostamaan rapistunutta tilaa yhdessä veljensä eversti Gustav Nybergin kanssa. Karl Nyberg testamenttasi tilan veljenpojalleen Fredrik Nybergille tietyin ehdoin. Testamentti sisälsi ehdon siitä, että sotakomissaari Åströmille tuli antaa tiettyjä etuuksia kiitoksena pitkästä palvelusta Vanhankylän kartanossa. Tätä Fredrik Nyberg ei hyväksynyt, repi testamentin, pakkasi tavaransa ja poistui Vanhankylän kartanosta. Garl Nyberg teki uuden testamentin, jonka mukaan kartano siirtyi Åströmille ja hänen perillisilleen. Tilan peri sotakomissaari Johan Åströmin poika merikapteeni Johan Åström. Hän avioitui Sipoon nimismiehen tyttären Wilhelmiina Tallgrenin kanssa. Häitä vietettiin uudessa päärakennuksessa vuonna 1852 (nykyinen Kartanorakennus). Kapteenin kuoltua 1873 tilaa hallitsi leskirouva Wilhelmiina yhdessä tyttäressä Anna Natalian (”Anni-täti”) kanssa vuoteen 1915.

Erään tarinan mukaan, kerrotaan Jean Sibeliuksen yrittäneen ostaa kartanon mailta tonttia tulevaa Ainolaansa varten.

Samaan aikaan Helsingissä julkistettiin Kämpissä maalattu Gallen Kallelan Symposium-taulu, jossa taiteilijat visioivat tulevaisuutta ”viinilasien ääressä”. Raivoraitis Anni-täti näki kuvan taulusta sanomalehdessä ja päätti ettei tonttia myy, kun Sibelius on ”viinaan menevää” sorttia. Topakka täti! Edesmenneen Anni-tädin kerrotaan edelleen ”pitävän jöötä” kartanossa.

Kun Järvenpää erosi Tuusulasta, se sai kartanon läksiäislahjaksi naapuripitäjältään ja omistaa kartanon edelleen.

Vanhankylän kartanon pinta-ala oli 1900 luvun alussa noin 2000 hehtaaria. Pääosa rakennuksista sijaitsi myllykalliolla tai päärakennuksen välittömässä läheisyydessä. Rakennuksia oli kaikkiaan lähes 60 ja kartano muodosti omavaraisen yhteisön, jossa oli asukkaita noin 480. Pihapiirin ympärillä oli laaja puutarha, kartanon navetoissa märehti 250 lehmää ja talleissa oli paikat yli 50 hevoselle.